E
bSF-aktiivi valokeilassa: tutkija Tarja Mäkeläinen

Uteliaisuus ja optimismi – eväät, joilla pääsee pitkälle 



💃🏼KUKA: Tarja Mäkeläinen 

> Arkkitehti ja tietomallintamisen kehittämisen ja jalkauttamisen tutkija, Kestävän rakentamisen puolestapuhuja  

> Aloittanut työuran arkkitehtihommissa korjausrakentamisen ja kuntoarvioiden parissa 

> Kahdeksan vuotta vetänyt täydennyskoulutuksia TKK Dipolissa 

> 2005 TietoVERA koulutuksen järjestäjä 

> 2006 VTT:lle nykyisiin tietomallintamisen ja kestävän rakentamisen tutkijan tehtäviin 

> Ollut aktiivinen bSF-verkostossa jo noin vuodesta 2005, kun buildingSMART oli vielä IAI (Intenational Alliance for Interoperability) 

 

🌷 Pienet suuret asiat 

  1. Lapsuuden unelma-ammatti: eläinlääkäri 

  2. Lempielokuva – Blues Brothers 

  3. Lempiruoka – kaikki ruoka mitä tarjoillaan hyvässä ravintolassa 

  4. Vapaa-ajan tekeminen – kodin ylläpito, puutarha, luonnossa oleilu, lemmikit, flamenco-tanssi, ITE-taiteilu 

  5. Mielimauste – yrtit 

  6. Rakkain romaani – Sinuhe Egyptiläinen, Mika Waltari 

  7. Esikuva – vaihtelee, ei oikein ole 

  8. Elämän tarkoitus – oppia elämään ihmisiksi: oppia yhteistyötä, oppia uutta ja hakea kokemuksia 

  9. Lempilausahdus - “otetaan uusiksi”, sitä tulee töissä sanottua hirveän usein. Asiat pitää tehdä monta kertaa, ennen kuin niistä tulee riittävän hyviä. 

 

 

Kauanko olet työskennellyt vakioinnin parissa?  

Jos määritellään vakiointi ohjeistuksena, niin olin mukana ensimmäisessä Senaatti Kiinteistölle tehdyissä ohjeissa vuonna 2007. Siinä luotiin perusmäärittelyt mallipohjaiseen tiedonvirtaukseen  julkisessa rakennushankkeessa ja se oli oikeastaan aika vaikeaa, koska se tehtiin kansainvälisestikin katsoen ensimmäistä kertaa. Meidän piti tyhjältä pöydältä pohtia, miten tällainen BIM-ohjeistus oikein tehdään ja prosessiketju eri vaihemallien ja työmallien kesken rakennetaan. Piti miettiä esimerkiksi ihan mitä osia ohjeistukseen kuuluu tai kuinka se kirjoitetaan. Se oli jo vakiointia, koska siinä sovittiin, mikä on vaadittu minimi mallintamisen taso tietosisältöjen osalta eri malleissa, eroteltiin mikä vaaditaan ja mikä on sitten vapaaehtoista. 

Olen ollut mukana bSF-verkostossa noin vuodesta 2005. Silloin 2005 buildingSMART oli vielä IAI (International Alliance for Interoperability), teknisempi järjestö, mutta nimi muutettiin buildingSMARTiksi, koska haluttiin nimenomaan, että verkostossa olisi enemmän tietomallien käyttäjiä ja yrityksiä mukana. Tuin Tomi Henttistä lähtemään vetämään buildingSMART Finlandia ja siitä alkaen jäsenistökin sitten kasvoi aika paljon. Itse olen seurannut etenkin koulutuksen ja hankeprosessien kehittämisen puolta, ja 2010-luvulla VTT:ltä oli useampikin tutkija aktiivisesti mukana bSF-verkostossa. Silloin kehitettiin tietomallintamisen teknologiaa ja osaamista kuntoon ensimmäisille vahvoille toimijoille Suomessa. Koulutuksen lisäksi olen seurannut infratoimialaa ja infran kehitysryhmää. Se lähti luontevasti BRE Infra FIMBIM projektin jälkeen toimimaan. VTT oli mukana vuoden 2010–2013 RYM PRE ohjelman useissa projekteissa mukana. https://buildingsmart.fi/pre-tutkimusohjelman-tulosraportti-verkossa/ 

Jo lapsena olen leikkinyt pikkuautoilla niin, että rakensin maalla piharakennuksen lattialle kivistä kaupunkirakennelmia, teitä ja pohdin mikä auto asuu missäkin paikassa. Tein tällaista eräänlaista “yhdyskuntasuunnittelua” ja olen ehkä jo lapsena miettinyt, miten kaupungit suunniteltaisiin parhaiten. Samaa tein talvella, kun rakensin hankeen “paikkoja” ja niiden välille reitistöjä, josta pääsi johonkin toiseen paikkaan. Olin niistä karttakuvista hirveän innoissani. Ehkä minussa on aina ollut pieni suunnittelija. 

 

Miten päädyit nykyiselle alalle tai vakioinnin pariin? 

Olin 2000-luvun alussa TKK Dipolissa ensin koulutussuunnittelijana ja sitten koulutustuottajana. Minun tehtäväni oli etsiä Suomen parhaat kouluttajat ja rakentaa heidän ja suunnitteluryhmän kanssa ohjelma usein aivan uudesta asiasta, joka muuttaa toimialaa, ja sitten viedä se koulutettavien asiantuntijoiden kanssa läpi. Teemat olivat aina monille niin uusia, että luennoitsija ei opettanut, miten asiat ovat, vaan osallistujat olivat hirveän aktiivisessa roolissa muodostamassa näkemystä uusista teemoista muun muassa mallintamisesta. TietoVERAn aikana tehtiin myös tietomallistrategioita organisaatioille. Tein kahdeksan vuotta niitä koulutussuunnittelijan ja -tuottajantehtäviä silloin ja ne täydennyskoulutusohjelmat olivat usein vaativia pätevöittäviä ohjelmia. Tykkäsin kyllä niistä tehtävistä ja olin niissä aika hyväkin, mutta halusin kuitenkin tehdä muutakin. Avautui mahdollisuus siirtyä VTT:lle, niin tartuin mahdollisuuteen. 

 

Mikä sinua kiinnostaa tietomallivakioinnissa ja/tai rakennetussa ympäristössä? 

No tietysti se hyödyntäminen. Mitkä ovat mallintamisen tuottamat hyödyt tai mihin hyötyä tavoittelevaan prosessiin se liittyy, kuten esimerkiksi kestävän kehityksen mukaisiin asioihin. Mitkä ovat esimerkiksi mallitekniset ja muut prosessiin liittyvät asiat, mitkä tulee huomioida, että päästään rakennushankkeen tavoitteissa asetettuun tasoon yhteistoiminallisesti, kustannustehokkaasti, aikataulussa ja käyttäjälähtöisesti. Siinä kulminoituu mielestäni parhaiten hyöty, jonka integroidun tiedonhallintaprosessin osaaminen mahdollistaa. 

 

Mikä sai sinut kiinnostumaan hankeohjelmasta? 

Alan yhdessä kehittäminen kuuluu toimenkuvaani kehittävänä tutkijana. On tärkeää kehittää sitä, että uudet käytännöt ja teknologiat otetaan systeemisesti käyttöön.  

Olen kiinnostunut myös systeemisten innovaatioiden käyttöönotosta, koska se on aika vaikea asia monella tavalla. Siinä on isoja muutoksia liiketoimintaprosesseissa, työprosesseissa ja osaamisessa ja niiden pitää tapahtua melko samanaikaisesti. Olen viime vuosina perehtynyt mallintamisen osaamisen määrittelyyn ja hallintaan tarkemmin. Meillä on ollut teemasta tutkimushankkeita ja mielestäni on tärkeää tuoda koko tutkimuksen tuloksia käyttöönottoon asti. Siinä mielessä hankeohjelma osuu ihan keskellä työtonttia. 

 

Millainen on mielestäsi tietomallintamisen ja vakioinnin tulevaisuus? 

Teknologia kehittyy aina, ja sitä käytetään enemmän ja enemmän. Uskon, että tulevaisuus menee aika lailla käsi kädessä teollisen rakentamisen kehittymisen kanssa ja siinä tarvitaan yhä enemmän tiedonhallintaa kumuloiden yli hankevaiheiden. Esimerkiksi tehtailla, työmalilla tai infran puolella tulee olemaan yhä enemmän työstökoneita, jotka tekevät osan rakentamisesta. Sieltä syntyy tarve koneluettavuudelle ja tietomallipohjaisuudelle, kun malleista haetaan lähtötietoja koneille. Automatisoidut työstölinjat ja robotiikka vaativat tiedonvakiointia, jotta se on tehokasta ja hyödyllistä.  

Uskoisin myös, että teknologia kehittyy siihen suuntaan, että saamme visuaalisuudesta enemmän ja enemmän irti. Yksi tiedonhallinnan suuntaus on vaatimusmallin käyttö, eli prosessi, jossa pystymme tarkkaan käsittelemään esimerkiksi toimivuuden ja kestävän rakentamisen eri kriteereitä ja indikaattoreita, jotta saamme sellaisen tuotteen toimitettua kuin on alussa määritelty. Tavoitekriteerien avulla voidaan ohjata koko prosessia. Tietomallien lähtödatalla tehdyillä laskelmilla ja simulaatioilla ja analysoinnilla on yhä enempi merkitystä kokonaisuuden hallinnassa, kun tavoitellaan hyvää laatutasoa, ekotehokkaita ja vähähiilisiä rakennuksia sekä elinkaarikustannuksiltaan hyviä rakennuksia ja infraa sekä kaupunkia. Se, että nämä aspektit ovat tietomallissa mukana, tuo päätöksentekoon ja koko hankkeen rakennuttamiseen ja hallintaan uusia keinoja.  

 

Mitä kiinnostavia projekteja tai asioita on sinun tulevaisuudessasi tulossa? Entä yleisemmin tietomallivakioinnin tulevaisuudessa? 

Työelämässä on varmaan tietomallintamiseen liittyvän osaamisen kuvaaminen, johon on nyt kehitteillä metodi. Me voimme tarkemmin ja tarkemmin kuvata tarvittavaa osaamista. Se on koulutuksen suuntaan merkityksellistä, mutta myös tilaajalle. Tilaaja voi tarkentaa ja määrittää osaamista eri tavalla kuin ennen, mikä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi todentaa hankkeessa tarvittavan ammattiosaamisen taso. 

Toivoisin, että muutama vuosi sitten tehdyn puurakentamisen BIM Roadmapin aihepiirejä saataisiin käyntiin. Puurakentaminen elementtitekniikalla ja koko teollinen rakentaminen on erityinen prosessi – myös tietomallintamisen näkökulmasta. Elementtitehtaiden ja asentajien pitäisi olla yhteistyöprosessissa mukana aikaisemmin. Tarvitsemme tarkempaa tietoa aikaisemmin ja elementtisuunnittelun pitäisi alkaa aikaisemmin. On mielenkiintoista, miten me otamme tämän tarpeen mukaan uusiin tietomalliohjeistuksiin. 

Seuraan kiinnostuneena myös Suomen Rava-hankkeita, joista Rava3Pro on nyt käynnissä. Rakennusvalvonnan automatisoinnista ja tietomallien käytöstä meillä VTT:llä käynnistyy iso EU-hanke nimeltään ACCORD, jota pääsen seuraamaan lähietäisyydeltä. Rakennusvalvonnan tiedonhallinta tulee automatisoitumaan ja integroitumaan, mikä tulee muuttamaan asioita. Esimerkiksi mallien käyttötapausten lisääntyminen, prosessien täsmentyminen ja se, että perustason mallintamista tehdään ihan kaikissa hankkeissa. 

Yleisemmin tietomallintamisen parissa esimerkiksi kansainvälisissä BIM Summiteissa tuntuu olevan enemmänkin esillä laajoja alustoja. Eli koko rakennetun ympäristön data-alustoja, joilla voidaan visuaalisesti esittää erilaisia asioita. Mielestäni tulevaisuudessa ei ole enää kaupunkimalleja, vaan on tällaisia alustoja, joissa voidaan hallita ja esittää esimerkiksi jonkun alueen kaikki mahdollinen rakennettuun ympäristöön liittyvä datainformaatio. Kaikki, mitä meillä fyysisestikin on, tulee näkyväksi virtuaalisiin malleihin, minkä lisäksi sieltä löytyy kaikki (älykäs) data. Kaiken kaikkiaan kiinteistöjen ja infran käytön ja elinkaaren ajalle (huolto, ylläpito, käyttäjätarpeet) rupeaa syntymään ja vakioitumaan käyttötapauksia, ensin ehkä sairaalahankkeissa, joissa on merkityksellistä saada toimintaa ja sen tietoa haltuun.  

Arvelisin, että käyttäjälähtöisyys nousee myös lähitulevaisuudessa uudelleen esille. Käyttäjät haluavat olla oikeasti mukana ja jo nyt kaikki mallit, teknologiat ja muut alustat periaatteessa mahdollistaisivat sen. Jos käyttäjät alkavat todella vaatimaan sitä, että he ovat prosessissa koko ajan mukana, niin siihen rupeaa syntymään myös vastaavia palveluja toimijoiden puolelta. Määrittely suunnittelu ja päätöksenteko muodostuu enemmän yhteistyöksi. Asiantuntijoiden tulisi määritellä se, mitä he tekevät asiantuntijoina ja mitä he tekevät käyttäjien kanssa. Uudet sukupolvet tulevat työelämään ja heidän näkökantansa digitaalisuuteen on luonteva. Heille on päivänselvää, että he ovat esimerkiksi oman talonsa digirakentamisen prosessissa mukana, muutenkin kuin valitsemassa kaakeleiden värisävyistä 1, 2 tai 3. Eli tavallaan se, mitä parhaimmissa keittiön suunnitteluprojekteissa voi itse tehdä suunnitteluohjelmilla, rupeaa tulemaan talo- ja kerrostalomaailmaan. Edelleen pitää kuitenkin tulee asiantuntijan olla läsnä, mutta luulen, että vapausasteita avataan loppukäyttäjille pyöritellä niitä omia palasia digitaalisesti. Tämä on villi veikkaus, mutta toivon, että menisimme sinne suuntaan. 

 

Uran kohokohta 

Ne mistä jää vahva muistijälki on esiintymiset isoilla areenoilla tai asiat, missä on joutunut ylittämään itsensä. Esimerkiksi isot konferenssiesitelmät tai muut seminaariesitelmät ovat olleet sellaisia. Infra FINBIMin aihepiiristä tehtiin Maturity Matrix -sapluuna, jolla näitä infran projekteja ja niiden kehittymistä eri hankkeissa pystyttiin analysoimaan. Pidin esitelmän isossa CIB World konferenssissa Brisbanessa Australiassa 2016, ja se oli aika merkittävää itselleni. Minut oli pistetty kaikkein isoimpaan seminaarisaliin ja oli aika jännittävä paikka puhua oma 15 minuutin esitys. Nykyisin esitysten pitäminen ei niin jännitä, kun on hyvin valmistautunut, mutta siihen on myös kasvanut. Onhan aina ollut aika paljon työtä, tutkimista ja kehitettävää ennen, kuin pääsee siihen tulosten esittelyvaiheeseen. Siitä pitääkin oppia nauttimaan. 

 

Mikä saa sinut innostumaan työssäsi 

Yhä enemmän yhteistyö, yhdessä tekeminen, älykkäät ja ammattitaitoset asiantuntijat, joiden kanssa yhdessä pähkäillään ongelmia ja saadaan niitä ratkottua. Oivallukset ovat tosi hienoja tilanteita ja ne ilmenevät usein yhteistyössä. Harvoin tulee ihan omia oivalluksia, vaan ne syntyvät hyvässä dialogissa yhdessä ja kyllähän se innostaa. 

 

Mistä olet ylpeä 

En tiedä ylpeä, mutta olen kiitollinen, että minulla on optimistinen ja utelias luonteenlaatu. Optimismi aina nousee pintaan ennen pitkää ja aina voi alkaa uudestaan, vaikka jokin asia olisi hankala tai väsyttävä. Ihan oikeasti uskon siihen, että asioista tulee yhdessä parempia kuin yksin tai kaksin ja tässä tietomallintamisen ja BIMin kanssa tarvitsemme tosi monipuolisesti kaikkien näkemyksiä. On siis tärkeää tulla toimeen muiden kanssa, minkä koen olevan myös yksi oma vahvuuteni.  


Vapaa sana 

Suomessa on nyt aikamoinen hype kestävästä kehityksestä, digitalisaatiosta ja rakentamisen roolista. On erityisen tärkeätä olla vuorovaikutuksessa eri kehittäjätahojen kanssa, esim. vakiointihankeohjelman käynnistyksessä. Näen siinä ihan mielettömän hienon potentiaalin, mutta myös vaaran, ettei yhteistyö mene lukkoon. Olemme hyvässä kurssissa. 

Tilaajien merkitys tämmöisessä muutoksessa ja käyttöönotossa on todella iso. Tilaajalla on rakennushankkeen ohjaamisen velvollisuus ja heillä on rahat, niin sieltä aika lailla pystyy määrittelemään marssijärjestyksen ja sen, mitä kaikkea hyvästä mallipohjaisesta tiedonhallinnasta otetaan hyödyksi. Meidän tulee tunnistaa erilaiset tilaajatahot ja olisi tärkeää pitää tilaajat lähellä kehittämistä. buildingSMART on historiallisesti ollut teknillispainotteinen ja on menty vakioinnin syövereihin, määrittelyihin. Pitäisi pysyä hereillä myös siitä, mikä rakennusalan toimijoiden yleinen business, toimintamallit ja logiikka on sekä seurattava, mitä isoja trendejä ja muutoksia koko ajan tapahtuu. 

sisään bSF Blogi
E
InfraBIM Open in Lyon 10.-12.1.2022
Pictorial