Olen nähnyt tulevaisuuden
mennessä Tero Järvinen | marras 17, 2016

Vuonna 2011 kesäkuussa bSF Talotekniikkaryhmän vetäjällä Tero Järvisellä kolahti sopimustekniikan merkitys uuteen ulottuvuuteen. Työmaalla ei synny yhteistyötä ilman että sitä on lupa tehdä – sopimusten pitää tukea ja ehkä jopa ohjata yhteistoiminnallisuutta.

Alla rippaus blogista http://tietomalli.blogspot.fi/2011/06/olen-nahnyt-tulevaisuuden.html 

Olin viime viikolla yhtenä osana suomalaista valtuuskuntaa tutustumassa USA:n ja varsinkin San Franciscon alueen tietomallipohjaiseen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Viikon reissumme alkoi yritystapaamisilla, jatkui CIFE:n Summer Programilla ja päättyi kahteen sairaalakohteen työmaakäyntiin (UCSF Medical Center at Mission Bay, 23.000m2  ja  Sutter Medical Center Castro Valley, 22.000m2).

Kaksi kovaa, Rakennusneuvos Reijo Hänninen ja Professori Martin Fisher

Retken pelasti käyminen DPR:n työmailla – CIFE:n Summer Programin aihealueena oli Kiinteistöjen ylläpidon ja tietomallinnuksen yhdistäminen (FM+BIM), tai ainakin sillä mielellä menin luentoja kuuntelemaan.

Pitää sanoa, että jenkit osaavat kyllä esiintymisen, mutta tällä kertaa Summer Program oli pettymys. Kiinteistöjen omistajat kertoivat, että heillä on kiinteistöissä automaatiojärjestelmät, joita seuraamalla voidaan tietää mitä rakennukselle kuuluu. Ja että pitää analysoida mittarointien tuloksia, jos haluaa ylläpitää kiinteistöjä oikein.

Ei tuota varten olisi pitänyt jenkkeihin asti mennä.

Ei koko ohjelma kuitenkaan hukkaan mennyt, nyt vahvistui käsitys muutamasta ennaltakin tiedetystä asiasta: tuleviin rakennuksiin pitää tehdä kunnollinen mittarointi, kerroskohtainen, osastokohtainen jne. Käyttäjien on päästävä näkemään, mitä rakennus kuluttaa, jotta heidän käyttötottumuksiin voidaan vaikuttaa.

Erilaiset dashboardit, monitorit auloissa / käyttäjän omalla koneella kertovat reaaliaikaista tietoa siitä, kuinka paljon energiaa kuluu – tälläkin vaikutetaan käyttäjään, valot sammutetaan (käsin tai automaattisesti), kun tiedetään, että sillä voidaan aikaansaada säästöjä.

Pitää sanoa, että välillä ihmetyttää jenkkien teot. Toiset asiat ovat täyttä high-techiä, toiset taas aivan käsittämätöntä räpellystä. Ihmetyttää, onko tuo kansa todella käynyt kuussa…

Sairaalakohteiden työmaakäynneillä tutustuimme IPD projektien hienouksiin. Mission Bayn kohde oli julkinen rakennelma ja Sutter Healthin kohde yksityinen. Se toi sopimustekniikoihin muutaman lisäjuonteen. Mutta perusperiaate oli kuitenkin sama. Kaikki tekee yhdessä rakennusta, jokaisen panosta tarvitaan. Autetaan kaveria, kun sillä on ongelma ja suunnittelu, rakennuttaminen, käyttäjä ja urakoitsijat ovat samassa veneessä.

Oli todella hieno nähdä myös se, kuinka ylpeitä kohteiden esittelijät olivat toimintatavastaan. Perusjenkkityyliin kaikki oli hienoa ja mahtavaa. Jollain tapaa uskon sen näin olevankin. Ihan kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin en saanut vastausta, mutta toimintatapa, jossa tehdään yhdessä töitä, on ilmiselvästi toimiva.

Tajusin IPD projekteista sen, että tietomallinnus on vain työväline. Koko homman juju on projektin vetäminen ja sen seuranta. Näissä projekteissa kaverit todella suunnittelevat ennen kuin aloittavat tekemään. Mallinnusta ei lähdetä suorittamaan, ennenkuin palaset on loksautettu paikalleen. Kaikenlaisia post-it -lippulappu juttuja näkyi seinillä, Big Roomissa oli käyty syvällisiä keskusteluja erilaisista toteutusvaihtoehdoista.

Oli aikamoinen shokki astua työmaatoimistoon sisälle. Luulin, että homma tehdään jossain isossa neukkarissa (big room). Oven takana oli arviolta 500m2 toimistoa, jossa 20-30 henkeä oli tietokoneiden takana töissä. Ei mikään ihan perustyömaakoppi. Samassa avokonttoritilassa olivat arkkitehdit, rakentajat aliurakoitsijoineen sekä erikoissuunnittelijat. Jos arkkitehdillä oli joku asia ratkaistavana, ei tarvinnut lähetellä sähköposteja, riitti että meni juttelemaan ko. alueen suunnittelijalle.

Melkein AC/DC, virtuaaliyrityksen pääkonttori.

Ilmankos DPR puhui, että haastavaa hommassa on virtuaaliyrityksen perustaminen. Sitä tuo homma todella oli, monta eri firmaa saman katon alla, yhteisissä tietojärjestelmissä, yhteisessä tietomallissa kiinni.

Talotekniikkaurakoitsijalla oli täysi sananvalta suunnitelmiin – jos (ja kun) he keksivät jonkun helpomman ja kustannustehokkaan asennustavan joka oli hyväksyttävissä myös suunnittelijan toimesta, niin se toteutettiin. Säästynyt rahasumma meni koko IPD ryhmän yhteiseen kassaan, josta eri prosenttiosuuksilla kerätään voitot pois.

Mukana suunnittelutiimissä oli myös kohteen kiinteistönhoitoyritys. Kun suunnittelija ja urakoitsija keksivät jonkun järjettömän ratkaisun, jossa piilotetaan huollettavat kohteet seinien sisään, niin huoltohenkilökunta pystyi puuttumaan siihen. Jälleen toimenpide, jolla rakenuttaja saa mitä tilaa – toimivan rakennuksen.

Jep, urakoitsijat uskaltavat koskea tietokoneisiin

IPD kohteissa ei muuten ollut kaivuria työmaalla ennen kuin kohde oli suunniteltu riittävän pitkälle (terveisiä vaan projektinjohtourakoitsijoille…). DPR on hahmottanut ja toteuttanut sen ihanteen, että panostamalla alkuvaiheessa todella kokonaisvaltaiseen ja tehokkaaseen suunnitteluun voitetaan työmaavaiheessa kustannukset moninkertaisesti takaisin. Eli ihan perusjuttuja, jotka kaikki rakentamisen ammattilaiset tietävät: suunnitellaan ensin, suunnitellaan vaiheistettuna. Sitten rakennetaan, kun tiedetään mitä tehdään.

Ei se voi olla vaikeata. Ekonomeilta pitäisi kieltää excelin käyttö, ei rakennusprojekti tuota enempää rahaa, jos aletaan tehdä liian aikaisessa vaiheessa sutta työmaalla. Kun tehdään kunnon kohde, jossa on elinkaarimalli mukana, niin rahaa virtaa vielä rakennuksen valmistuttuakin.

Nyt pitää lopettaa puhuminen ja aloittaa tekeminen. IPD on tulevaisuutta toivottavasti myös suomessa. Tarvitaan rohkeutta, intohimoa ja asiansa osaavia henkilöitä.

Tietomallinnustekniikka on meillä hallussa, pitää vain saada sopimustekniikka ja asenne kuntoon.

sisään bSF Blogi
# fi

BIM - Pelko pois
mennessä bSF | kesä 7, 2016