Tietomallintaminen muutakin kuin koneohjausta
mennessä bSF | maalis 29, 2016

Ville Alajoki, Helsingin kaupunki

Isoisänsillan esittelyseminaarissa ensimmäinen kysymys tietomallista kuului: missä paalukaltevuus lukee.

Tämä kysymys esitettiin urakoitsijoille tarkoitetussa seminaarissa, joita tarjousvaiheessa pidimme varmistuaksemme siitä, että tarjoamaan lähtevät urakoitsijat oikeasti ymmärtävät mistä on kyse.

Taustoituksen vuoksi: Isoisänsillan rakentamisessa kokeiltiin tietääkseni ennennäkemättömällä tavalla tietomallintamisen rajoja. Tietomalli toimi hankinnassa tilaajan dokumenttina, emme tuottaneet urakoitsijalle piirustuksia vaan urakoitsijan tuli itse mallin pohjalta pystyä rakentamaan silta ja siihen liittyvät rantamuurit sekä katualueet. Kaikki rakentamiseen tarvittava tieto oli löydettävissä mallista ja toisaalta mallin geometria vastasi rakennettavaa siltaa. Pienessä muodossa olen kuullut vastaavasta toimintatavasta Ruotsin puolelta eräästä sillankorjausurakasta. Sivuhuomautuksena voisi spekuloida, että ehkäpä olemme kaikki huonoja viestijöitä ja jotain vastaavaa voi muuallakin olla tehty.

ville-alajoki-3

Palatakseni alkuun, kysymys paaluista liittyy oikeastaan useallakin tavalla tietomallintamisen haasteisiin tällä hetkellä.

Kysymys tuo hyvin esille sen, ettei rakentaja vielä tiedä, mitä mallintaminen tarkoittaa tai mitä malleilla tulisi tehdä. Tietomallit on nähty liian pitkään suunnittelijan työkaluna eikä niiden hyötyjä työmaalla ole saatu osoitettua. Meillä on joskus tehty koneohjausmalleja vain sitä varten, että ketju on ne hyödyntämisen sijaan heittänyt suoraan roskiin. Rakentajat ovat tottuneet ajattelemaan, että betonin valamiseen ei tietomalli vaikuta vaan tietomallintaminen kuuluu suunnittelijan pöydälle. No kyllä koneohjaus on väylähankkeissa jo tuonut tunnustettujakin säästöjä, mutta olisiko jo aika siirtyä seuraavaan askeleeseen? Vierivä kivi ei sammaloidu mutta nyt meitä uhkaa sammaloituminen vain yhden innovaation aikuistuttua pikkuhiljaa käyttöön.

Toisaalta kysymys oli hyvin relevantti. Vaikka tietomalleja on saatu työmaalle jo vietyä, ei niiden käyttämiseen vielä ole sovelluksia tai osaamista. Ketju ei vielä pysty hyödyntämään sitä valtavaa tietomäärää, joka mallien sisällä jo liikkuu.

ville-alajoki-1

Työkalut tietomallien hyödyntämiseen työmaalla ovat vielä aidosti kehittymättömiä. Aikatauluja voidaan kyllä esittää mallintamisohjelmistojen hienoilla työkaluilla ja vaikka minkä värisinä mutta onko se lopulta digitalisaatiota sen enempää kuin A4 tulostettuna ja sähköiseen pdf-muotoon skannattuna? Digitalisaatio kai kuitenkin tarkoittaa jotain muuta kuin vain perinteisen dokumentin toimittamista kirjekuoren sijaan sähköpostin liitteenä.

Kuulin hiljattain erään kokeneen suunnittelijan kommenttina, että kun vaadimme tietomalleja, olisi työmäärä mietittävä järkeväksi, jottei suunnittelijan tarvitsisi tehdä turhaa työtä. Tämä ja alussa esitetty kysymys – vaikka ovat toki kunkin kysyjän näkökulmasta varmasti relevantteja – osoittavat selkeästi, ettei ymmärretä koko ketjun toimintaa, vaan optimoidaan omaa työtä.

Isoisänsillan mallipohjaisessa toteutuksessa tavoite oli pitää tietomalli hankintadokumenttina. Aivan täysin paperittomaan urakkaan tai urakkakyselyyn ei vielä päästy mutta lähes kaikki tieto pystyttiin siirtämään urakoitsijalle tietomallin avulla.

Asetimme urakoitsijalle tavoitteita myös mallin hyödyntämiseen työmaalla – vielä ne jäivät kuitenkin vain perinteisten esitysten tuottamiseen mallin avulla visuaalisesti. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt käyttää bonusjärjestelmässä sellaisia vaatimuksia, jotka olisivat oikeasti kannustaneet uusien työtapojen keksimiseen. Jollakin tavalla täytyisi saada tiedon käyttäjä kehittämään menettelyjään, jotta oikeasti saataisiin toisaalta hyötyjä irti ja toisaalta kehitettyä sellainen tietosisältö malleille, josta on hyötyä mallien käyttäjille.

ville-alajoki-2

Halusimme kehittää rakentamisen ketjua edes pienen askeleen eteenpäin. Oli osoitettava, että tieto voi liikkua myös oikeasti digitaalisessa muodossa ja että prosessi voidaan askel kerrallaan digitalisoida, jos tahtoa riittää. Mielestäni tässä onnistuttiin erinomaisesti. Onneksi löytyi sellainen taitava porukka, joka halusi saada ja sai työn aikaiseksi, omat resurssit ja osaaminen eivät siihen riitä. Toisaalta onneksi tilaajalla on keinoja saada asioita tapahtumaan koko ketjun osalta, jos tahtoa riittää. Muuthan huolehtivat vain omasta osastaan.

Kaikki edellä esitetyt esimerkit kertovat siitä, että emme vielä alkuunkaan ymmärrä tietomallintamisen olemusta. Tai ehkä jossain alitajunnassa ymmärrämme, mutta kun visiot tuntuvat niin kaukaisilta niin niihin ei vielä oikein osaa suhtautua tai ryhtyä toimeen – miksi muuttaa nykyisiä työtapoja, kun tekniikka ei vielä toimi aukottomasti eikä maailma ole muuttunut. Kuka muuttaisi maailman?

Toisaalta mittalaitteisiin on jo aikaa sitten saanut siirrettyä mitä erilaisempia dxf-, gt- yms. muotoja, jotka on tuotettu ikään kuin suunnittelutyöstä irtonaisina osina.  Eikö tässä nyt juuri ole kyse samasta asiasta? Miten ymmärrettäisiin, mitä tietomallipohjaisella työskentelyllä tarkoitetaan? Miten saisi koko ketjun toimimaan niin, että tieto kulkisi järkevässä muodossa suunnittelijan muotoilemasta mallista mittalaitteelle, paalutuskoneeseen sekä omaisuudenhallintaa varten rakennettuun rekisteriin ja miten sama tieto olisi hyödynnettävissä lähtötietona, kun viereen rakennetaan seuraavaa kohdetta. Ja mitä kaikkea muuta tuolla tiedolla voisikaan tehdä? Voisiko tulevien hankkeiden kustannustieto hyödyttää talouden suunnittelua ja sitä kautta vaikkapa kaupungin budjetointia? Entäpä sitä kautta kunnallisveron määräytymistä reaaliajassa? Voisiko omat käytettävissä olevat tulot päätellä osin päätettyjen rakennushankkeiden avulla? Vaikka tietomallintaminen ei ole sinänsä sama asia kuin Big Data, niin osaltaan voimme toimia ketjussa mukana.

Ehkä ensimmäinen askel olisi puhua jostain muusta kuin malleista.

Ville Alajoki toimii sillanrakentamisesta vastaavana projektinjohtajana Helsingin kaupungin rakennusvirastossa ja pyrkii oman työnsä ohella edistämään tietomallintamisen käyttöönottoa organisaatiossaan ja alalla – joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä.

sisään bSF Blogi
# fi

BIM-pohjainen tiestön ylläpito
mennessä Manu Marttinen | huhti 8, 2014