BIM+GIS -miniseminaari järjestettiin 19.5. hybriditapahtumana. Tässä esityskohtainen tiivistelmä siitä, mistä esittäjät puhuivat. Käy ihmeessä katsomassa myös tapahtuman tallenteet!
Esityksen rakenne koostui JHS paikkatiedon ohjausryhmän toiminnan esittelystä, paikkatiedon JHS:n historiasta sekä siitä, mihin vaiheeseen työ jäi vuonna 2019.
Sarkola (Gispo oy) itse on toiminut ohjausryhmän sihteerinä noin seitsemän vuotta. Ohjausryhmä kokoontui säännöllisesti 2000-luvun alusta asti ja kokouksissa tarkoitus oli keskustella ylläpitotarpeiden suosituksista sekä uusista suositushankkeista.
Paikkatiedon JHS:ien perinne ulottuu ainakin 1990-luvulle asti. JHS on historiansa aikana toiminut säilytyspaikkana kansallisille määrityksille ja ohjeille, kuten EUREF-FIN koordinaattijärjestelmille, N2000 korkeusjärjestelmälle ja Kunnan paikkatietopalvelurajapinnoille. 2010-luvulla toiminta keskittyi etenkin INSPIRE-direktiivin toimeenpanoon, jossa tehtiin kansainvälisille standardeille luku- ja soveltamisohjeita Suomeen suomalaisille.
Ohjausryhmän toiminta päättyi loppuvuonna 2019, vastauksena 1.1.2020 voimaan tulevalle tiedonhallintalaille. Tiedonhallintalaki lopetti JHS-toiminnan lisäksi JUHTA-työn. Ohjausryhmän viimeisessä kokouksessa kirjattiin ylös tarpeita tulevaisuudelle: mitä olisi hyvä tehdä ja toisaalta mitä pitäisi tehdä. Kokouksessa huomioitiin myös se, että vastuu näistä jakautui neljälle eri valtion toimijalle, ja “ei ole tarkoituksen mukaista, että suosituksia laaditaan eri toimijoiden toimesta, vaan niitä tulisi laatia sekä ylläpitää keskitetysti”, kuten Sarkola totesi.
Tarve paikkatiedon kansallisille suosituksille ei ole kadonnut. Suomessa on kova tarve lyhyille, selväkielisille kansallisille ohjeille, jonka lisäksi suosituspuoli kaipaa jatkuvuutta. Esityksen jälkeisessä keskustelussa nousi esille myös huomio siitä, että voisi olla hedelmällistä selvittää, miten muissa maissa JHS-työtä hoidetaan ja kenen toimesta JHS paikkatietoja tulisi Suomessa ylläpitää.
Helsingin kaupunkigeodeetti Tiina Talvitie piti mielenkiintoisen esityksen kaupunkiympäristön digitalisaatiosta ja siitä, mitä kaupunkiympäristön digitalisaatiossa tapahtuu tällä hetkellä. Talvitie esitteli myös KYM paikkatieto-ohjelmaa, joka on tällä hetkellä kehitteillä Helsingissä.
Tällä hetkellä digitalisaatioprosessiin liittyy RAVA3Pro hanke, jonka tavoitteen on tietomallien kehittynyt ja parantunut käyttö kunnissa. RAVA3Pro on 26 kunnan yhteinen tietomallien laajempaa hyödyntämistä ja automatisointia ajava kehityshanke. Valtiovarainministeriö tukee hanketta rahallisesti ja Helsinki on päähakija ja hallinnoija RAVA3Pro:ssa. Kehityshankkeen tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi rakennuslupaprosessin automatisointi ja nopeuttaminen., tietosisältöjen vakiointi ja käyttötapauskuvausten kuvaus.
Paikkatietojen kehityksessä on käynnissä vielä julkaisematon Kaupunkiympäristön paikkatieto-ohjelma (KYMP), joka kestää vuoteen 2025 asti. Ohjelma julkistetaan virallisesti kesäkuussa. Ohjelman visiona on, että paikkatiedot mahdollistavat paremman päätöksenteon oikeaan aikaan ja paikkaan, ja vuonna 2025 paikkatiedoista on tullut johtamisen kulmakivi ja visuaalinen voima. Tällä hetkellä tietoa on paljon ja se on hajallaan, joten paikkatieto pitäisi saada toiminnan ytimeen.
KYMP ja kaupunkimalli yhdessä mahdollistavat sujuvamman tiedonsiirron esimerkiksi työmaalla. Helsingin kaupunki toteutti Kaupunkimalli rakennetun ympäristön ja omaisuuden elinkaarenhallinnassa -kokeiluprojektin aikavälillä 9/2021–12/2022. Puheenvuoron lopuksi Tiina kertoi kokeiluprojektin työprosessista ja painotti, että ketterä kehitys ja mahdollisuuksien näyttäminen visuaalisesti on tärkeää ja luo sitoutumista tulevaisuuden kehitykselle.
Loppukeskustelussa nousi mielenkiintoista keskustela kaupunkimallintamisesta ja siihen liittyvästä standardoinnista.
Elina Ronkanen toimii Kymenlaakson liitossa maakuntasuunnittelijana ja hän piti esityksensä HAME-tietomallista.
Ronkanen aloitti esityksensä kertaamalla nopeasti, mikä on maakuntakaava. Siinä kuvataan maakunnan alueiden käytön- ja yhdyskuntarakenteen periaatteet sekä osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaava ohjaa kuntien yleis- ja asemakaavoitusta ja muuta viranomaisten alueiden käyttöä koskevaa suunnittelua. Ronkanen esitteli myös maakuntakaavoituksen historiaa ennen digitaalisia menetelmiä sekä 1980-luvulla. 1990-luvulla GIS muutti kaavoitusta niin, että kaavat siirryttiin laatimaan suoraan digitaaliseen muotoon paikkatieto-ohjelmilla.
HAME-tietomalli on yhtenäinen tietorakenne digitaalisille maakuntakaava-aineistoille. Tietomalli tarjoaa yhtenäiset visualisointitavat digitaalisille maakuntakaavoille sekä yhtenäiset työkalut maakuntakaavojen laadintaan. Tietomallin puitteissa on käytössä muun muassa yhteiset kaavamääräystaulut sekä maakuntakaavojen merkinnät, harmonisoitu kuvaustekniikka ja yhteinen rajapintapalveluiden julkaisuympäristö. HAME-hanke on ollut hyvin menestyksekäs, ja voimassa olevat maakuntakaavat on viety tietomalliin jo 16:ssa maakunnan liitossa. Uudet kaavat tehdään suoraan HAME-tietopohjaan ja HAME-mallisia maakuntakaavoja voi kuka tahansa tarkastella esimerkiksi paikkatietoikkunassa.
HAME-tietomallin hyötyihin lukeutuu yhtenäinen visualisointi, jonka lisäksi yhtenäinen tietorakenne helpottaa maakuntakaavatiedon yhteiskäyttöä sekä tulkintaa. Ronkanen lisää, että hyötyjä ovat myös metatietojen saatavuus paikkatietohakemistosta sekä paikkatietoasiantuntijoiden yhteistyön tiivistyminen HAME-yhteistyöverksoton ansiosta.
Lopuksi saimme vielä kuulla tulevaisuuden maakuntakaavasta. Se on helposti ymmärrettävä, digitaalinen, selkeä ja joustava ja siinä on ketterät laadintamenetelemät. Seuraava askel maakuntakaavoissa tulee olemaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmä sekä RYTJ yhteensopivuustyö maakuntakaavojen osalta.
Pilvi Nummi Asiantuntijat n+1 Oy:sta kertoi puheenvuorossaan Kaavan tuottaminen vakioidun tietomallin mukaisena eri ohjelmistoin -hankkeesta (KAATIO-hanke), jossa hän toimii projektipäällikkönä. 16 kunnan yhteinen KAATIO-hanke käynnistyi vuonna 2022 ja kestää vuoteen 2023 asti. Hankkeelle on myönnetty valtiovarainministeriön digitalisaatiota edistäville hankkeille tarkoitettu avustus. Yhteishankkeessa tuotetaan asema- ja yleiskaavoja yhteisen tietomallin mukaisesti ja niitä pilotoidaan kuntien konkreettisissa kaavoitushankkeissa. Tavoitteena hankkeessa on luoda työkalut, joilla saavutetaan järjestelmätason yhteentoimivuus, ja hankkeen tuloksia pystytään levittämään myös muihin kuntiin.
KAATIO-hankkeessa käytetään RYHTI-hankkeessa luotu valtakunnallista tietomallia, mutta KAATIO-hanke on erillinen siitä.
Puheenvuorossa Pilvi havainnollisti konkreettisin esimerkein, mitä muuttuu, kun siirrymme dokumenttipohjaisesta kaavoituksesta tietomallimuotoiseen rakenteiseen tietoon. Tällä hetkellä kaavoituksen lopputuloksena tuotetaan pdf-muotoisia karttoja, jotka eivät ole koneluettavia. Tietomallipohjainen kaavatieto tuotetaan eri tavalla, sillä käyttötarkoitukset ja kaavamääräykset on tehtävä yhtenäisesti. Tietomallipohjainen kaavatieto mahdollistaa koneluettavuuden sekä automatisoinnin ja tarjoaa välineet tietoperustaiseen vaikutusten arviointiin (muutoksen havainnollistaminen ja numeerinen vertailu).
Hankkeessa epävarmuutta luo esimerkiksi epäselvyys siitä, mitä RYTJ tulee vaatimaan ja mitä teknisiä vaatimuksia ratkaisuille pitää esittää. Epävarmuus on ratkaistu siten, että projektiin on otettu mukaan yhteistoimivuusarkkitehti Ilkka Rinne.
KAATIO-hankkeen ajama siirtyminen tietomallipohjaiseen kaavoitukseen on sekä tekninen että kulttuurillinen muutos. Siksi yhteistyön fasilitoinnin on huomioitava monia teknisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia seikkoja.
Ympäristöministeriön Jari Vaarma Rakennetun ympäristön osastolta esitteli puheenvuorossaan RYHTI-hanketta ja Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän (RYTJ) tuomia muutoksia sekä mahdollisuuksia. Rakennetun ympäristön digimuutos jakautuu kolmeen kokonaisuuteen: Uudistuva MRL, yhteentoimivuustyö ja RYHTI-hanke, jota Vaarma edustaa. Tavoitteiden pohjalla vaikuttaa ajatus, että tiedon arvo syntyy jakamisesta. Kuitenkin nyt BIM- ja GIS-kentillä toimivat ihmiset puhuvat eri kieltä. Vaarman mukaan olisi tärkeää saada molempien puolien ihmiset puhumaan samaa kieltä. RYHTI-hanke ja sen alla tapahtuva yhteentoimivuustyö pyrkivät juuri tähän.
Yhteentoimivuustyössä puhutaan tietomalleista, joka terminä on usein yhtä moninainen kuin sen käyttäjäkunta. Erityisesti puhutaan kuitenkin loogisista tietomalleista, joka on vakioitu tapa järjestää jokin tietosisältö ja esittää sekä jäsentää tiedon rakenne – tietomallin ei siis tarvitse olla digitaalinen. Rakennetun ympäristön yhteentoimivuustyössä tuodaan mukaan myös eurooppalaisia yhteentoimivuuden periaatteita (EIF) rakennetun ympäristön tietoihin. Periaatteisiin kuuluvat sääntelyn, toiminnan, tekninen ja semanttinen yhteentoimivuus, jotka tähtäävät yhdessä integroituihin julkisiin palveluihin.
RYHTI-hankkeen työvälineenä toimii Digi- ja väestöviraston ylläpitämä yhteentoimivuusalusta. Maksuttomasta ja avoimesta alustasta löytyvät Sanastot-työkalut, Koodistot-työkalut ja tietomallit-työkalut. Loogisia tietomalleja voidaan koostaa Sanastot- ja koodistot- työkalujen tietojen kautta. Loogisessa tietomallissa määritellään tiedon paikka ja muoto, jossa sen tulee olla.
Rakennetun ympäristön tiedon yhteentoimivuustyön tavoitteena on luoda Rakennetun ympäristön tietokomponenttikirjasto ja ylläpitää sitä. Keskeiset tiedot määrittelevän kirjaston ensimmäisen version on määrä olla valmiina vuoden 2022 loppuun mennessä. Toimielimenä toimii semanttisen yhteentoimivuuden teemaryhmä, joka vastaa tietojen harmonisoinnista. RYHTI-hankkeen aikana komponentikirjastoon tulevat keskeiset käsitteet laista ja tietomalleihin liittyvät käsitteet sekä alan pyynnöstä tietyt käsitteet, joista ensin luodaan yhteisesti hyväksytyt määritelmät ja sen jälkeen tarkastellaan termien suhteita toisiinsa.
Väyläviraston Matti Pesu esitteli puheenvuorossaan väylätietoja ja sitä, millainen “koski” väylätiedoista muodostuu. Väylätiedot syntyvät Väyläviraston omassa toiminnassa, eli väylien suunnitelussa, rakentamisessa, hoidossa ja erillisinventoinneissa. Tieto liikkuu näistä eteenpäin väylätietojärjestelmiin ja ICT-alustoihin, joihin Pesu viittaa myös Väyläviraston omana toimintana. Väylätietojärjestelmiä on todella paljon ja Pesu korostaa sitä, että tulevaisuudessa monet tietojärjestelmät eivät ole enää kiinnostavia; itse tieto sen sijaan on.
Väyläviraston omasta toiminnasta tieto liikkuu eteenpäin tietotoimintaan, kuten Pesu sen määritteli. Näitä ovat esimerkiksi tiedon löydettävyys, termistöt, laatutieto, analytiikka ja tietokatalogit. Näistä monessa on vielä parannettavaa: tiedon pitää olla haettavissa ja löydettävissä, ja meidän pitää tuottaa tietoa tiedon laadusta. Selainkäyttöliittymien kohdalla tulisi miettiä, millainen on sen tiedon hyödynnettävyys, ja tietokatalogeja tarvitsemme listaamaan mitä kaikkea tietoa ja tietolajeja on.
Tavoitteena on, että tiedolla voitaisiin johtaa entistä paremmin ja että väylänpito olisi tehokasta. Tässä BIM ja GIS ovat kumpikin tärkeässä roolissa: vakioitu tieto vie meitä kohti juuri näitä tavotteita myös laajemmalla skaalalla. Väylävraston oman toiminnan, tietotoiminnan ja tavotteiden keskiöön muodostuu tila, josta löydämme digitaalisen kaksosen, data governancen sekä kokonaisarkkitehtuurin.
Pasi Lappalainen Nosto Consulting Oy:stä esitteli meille Infraomaisuuden tietovirrat –hankkeen, joka liittyy vakioidun tiedon ja olemassa olevan tiedon implementointiin kaupunkien ja kuntien järjestelmiin. Hanke on KAATIO-hankkeen kanssa hyvin rinnasteinen. Infraomaisuus-hankkeen taustalla on Infra-O –hanke vuosilta 2017-2018.
Infraomaisuuden tietovirrat –hankkeen tavoitteena on ottaa käyttöön infraomaisuuden tietomalli, joka jatkuu yli kuntarajojen, tukee kunnan infrastruktuuripalveluiden järjestämistä ja on geometrisesti ja sisällöllisesti yhteismitallinen. Hankkeessa siis luodaan käyttöönotettu tuotantoprosessi ja kolmansille osapuolille tarjottava kaksisuuntainen rajapinta kunnan infraomaisuudenhallinan tietovarantoon.
Hankkeen tuottamaa tietoa pystytään hyödyntämään monin eri tavoin, kuten ohjeilmoiduissa peruskorjausaikatauluissa tai älyliikenteessä. Ruokakauppojen jakeluroboteille tärkein tieto, mitä niiden järjestelmä voi hyödyntää on tarkka katuverkkotieto, joka perustuu kunnan katuverkon infraomaisuustietoon.
Yhteentoimivan infraomaisuustiedon konkreettiset hyödyt näkyvät monin tavoin. Katuverkko ja viheralueet muodostavat jatkumon hallinnollisten rajojen yli, joten yhteentoimivat tietorakenteet parantavat tiedonsaantia sekä tehostavat infrarakentamista ja kunnossapitoa. Ne tehostavat myös yhteistyötä, nopeuttavat lähtöaineistojen yhteensovittamista ja helpottavat yhteiskunnan rakentumisen kokonaiskuvan saamista. Lappalainen korostaa, että vakioitu rajapinta mahdollistaa omaisuudenhallinnan ja tuotannonohjauksen hallitun eriyttämisen ja paremman tuottavuuden seurannan.
Infraomaisuuden tietovirrat –hanke on siirtymässä toteutuksen puolelle.
Annina Lehikoinen Rakennustietomalli Oy:stä piti hyvin tiiviin ja informatiivisen puheenvuoron katuhankkeiden todellisuudesta ja tulevaisuudesta. Tällä hetkellä katuhankkeen eteneminen ei missään vaiheessa ole tietomallipohjaista, eli asemakaavoitus, katusuunnitelman laatuminen, kadun rakennussuunnitelman laatiminen, rakennuttaminen tai tilaaminen eivät mitkään toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Miksi tilaaminen ja suunnittelu eivät sitten ole tietomallipohjaisia, Lehikoinen kysyy, ja esittelee syyt. Kunnilla ja kaupungeilla on omat tietomallintamisen ohjeet, jolloin esimerkiksi uuden suunnittelijan aikaa kuluu kyseisen kunnan tapojen opetteluun. Edelleen tilaajat tilaavat vain paperia tai PDF-tiedostoja, jotka ovat paperiin verrattavia. Paperisiin asiakirjoihin kohdistuu kaikki merkitsevyys, joten ne menevät aina tietomallin edelle: tietomalli tehdään lisätyönä.
Jotta tilaaminen tapahtuisi tietomallipohjaisesti, tarvitsemme yhteisen frameworkin kaikille rakennetun ympäristön toimijoille. Yhteiset tilaajaohjeet, rakennetun ympäristön toimijoille yhteinen tietosisältö ja tietomallivaatimukset ovat myös tärkeitä, jotta tilaamista voitaisiin tehdä tietomalli edellä.
Lehikoinen korostaa, että tietomallipohjainen työskentely säästää resursseja, jotka ovat muutenkin tiukilla. Hän huomauttaa, että suunnittelijoita lähtee alalta enemmän kuin niitä tulee tilalle, joten meillä ei oikeastaan ole varaa kuluttaa resursseja paperien pyörittämiseen. Jos tilaaminen ja toiminta olisi aidosti tietomallipohjaista, lähtötiedot olisivat harmonisoituja ja tilaaja tai suunnitelija ei kumpikaan huku työkuormansa alle. Tietomallipohjaisella työskentelyllä suunnittelukuluissa voitaisiin säästää jopa 8 % ja suunnitteluajassa 30 %.
Lehikoisen puheenvuoro herätti tilaisuudessa paikalla olijoissa paljon samaistumista ja ymmärrystä. Tietomalliin ei vielä luoteta riittävästi, vaikka BIMin hyödyt osattaisiinkin nähdä.
Tekstit: Etta Melander ja Meeri Smolander